Haluan…
1. …Hypätä vieraan auton kyytiin.
2. …Hukata ainoat avaimet.
3. …Pestä hiukset sadevesiämpärissä.
4. …Kävellä kenkäni pilalle.
5. …Juoda miehen pöydän alle.
6. …Väsyttää loput puheillani.
7. …Lähteä kun pitäisi jäädä.
8. …Jäädä kun pitäisi lähteä.
9. …Rakastaa kerran tyttöjä.
10. …Herätä oudosta asunnosta.
11. …Valehdella nimeni ja ammattini.
12. …Pestä numeron kämmenselästä.
13. …Istua jalkakäytävällä muistamatta mistä olen tulossa,
tietämättä minne olen menossa.
14. …Lähteä lentokentälle.
15. …Ajaa vieraaseen satamaan.
16. …Hukata puhelimen rantaveteen.
17. …Joutua ikuiseen katveeseen.
18. …Pudota kalliolta.
19. …Löytyä elävänä.
20. …Saada käteni kipsiin.
21. …Saada sairaalaan kukkia, joita en ole enää näkemässä.
22. …Kiusata vierasta lasta.
23. …Varastaa lompakon.
24. …Saada sähköiskun pistorasiasta.
25. …Ja lyödä kerran kunnolla.



Vieraan auton kyytiin hyppääminen oli suorastaan naurettavan helppoa, vaikka se kyllä kieltämättä jännittikin minua kovasti. Mutta silti, oli tajuttoman vaivatonta vain nostaa peukku pystyyn kaupungin suosituimman ostoskeskuksen edessä ja hypätä ensimmäisen pysähtyvän auton kyytiin. Vaikka autoa ohjasikin yksi humalainen nuorimies, hän vei minut herrasmiesmäisesti suoraan kotiovelleni ja koetti flirttailla vain vähän. Se oli siis hyvin nopeasti ohi ilman sen suurempia ongelmia.

Kieltämättä minua pelotti hitusen hukata tahallani ainoat avaimeni. Onneksi sentään asun vielä kotona, joten pääsin joka tapauksessa loppujen lopuksi sisälle. Avainten hukkaaminen oli varsin nopeasti tehty: jätin avaimet vain väljän hupparini taskuun ja annoin mennä. Sain ne koulumme vahtimestarilta takaisin viikon päästä.

Toteutin kolmannen kohdan kesälomalla, samana kesänä kun täytin viisitoista. Yleensä pesen mökillämme hiukseni suoraan järvessä, mutta nyt tein poikkeuksen. Koska oli hyvin sateinen kesä, tarvitsi vain laittaa suuri sanko rännin tippumiskohdan alle ja se oli täynnä jo ennen kuin huomasinkaan. Eräänä iltana siis tein poikkeuksen vanhoista tavoistani ja pesin hiukseni järviveden sijaan sadevesiämpärin vedessä. Toiste en sitä kyllä tee, hiukseni olivat melko koppuraiset ja kuivat vielä kauan pesemisen jälkeenkin.

Noh, neljäs kohta oli siihen menneistä haasteistani se vaivalloisin. Ostin sitä varten mahdollisimman ohutpohjaiset kengät ja lähdin koirani kanssa lenkille. Sain kävellä monta tuntia, viidennellä kävelytunnilla tunsin kengänpohjan sijaan kantapäässäni raapivan hiekan. Kun vilkaisin kenkiäni riemuissani, ne olivat täysin harmaiksi maantiestä pölyttyneet ja yksi pohjiin vilkaisu kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Kenkäni olivat totaalisen pilalla.

Ja viides… En ollut ikinä juonut kunnollisia kännejä, vaikka kuinka olin yrittänyt. Kaverini olivat sen ansiosta sanoneet, että minulla on mahtava viinapää. Toivoin kovasti, että se olisi totta, kun järjestin kotibileet, jonne hommasin luvatta niin paljon juotavaa kuin suinkin pystyin. Kun ehdotin, että pelaisimme erästä juomapeliä, kaikki vain nauroivat minulle. Pojat ottivat kuitenkin innolla haasteeni vastaan, eivät he tietenkään uskoneet, että voisin jopa voittaa heidät. Onnekseni kaverini kuitenkin olivat olleet oikeassa – pojat sammuivat kun minä vielä keikuin ylhäällä pullostani tyynesti juoden, vaikkakin vähän huojuen. Hoidin samalla kunniallisesti kuudennenkin kohdan listastani – alkoholi oli saanut kielenkantani loistavasti aukeamaan ja höpötin tytöt bileistäni kotiin alta aikayksikön. Hyvä minä!

Lähteä, kun pitäisi jäädä, jäädä, kun pitäisi lähteä… Siinä olivat seitsemäs ja kahdeksas kohta listastani. Hoidin nämä kohdat helpoimman kautta, koulussa. Lintsasin muutaman viimeisen tunnin heti ensimmäisenä koulupäivänäni kesäloman jälkeen, sekä tökötin seuraavana päivänä itsepintaisesti paikoillani, vaikka olisi pitänyt mennä välitunnille. Opettajat joutivat turhaan maanitella minua kokonaiset viisitoista minuuttia ulos, mutta minäpä en hievahtanutkaan paikaltani historianluokassa. Niin olivat nekin kohdat hoidettu.

Kohta yhdeksän. En olisi ikinä valinnut mokomaa tehtävää listalleni, ellen olisi jo aikoja sitten huomannut olevani suuntautunut kumpaankin sukupuoleen. Niinpä minä erään kerran vielä viisitoistavuotiaana tyttösenä viettelin taidokkaasti seitsemäntoistavuotiaan naisen, juotin itseni ja hänet känniin ja hommasin sitten meidän hänen opiskelija-asunnolleen. Aamulla herätessäni en tiennyt ollenkaan, missä olin ja näin ollen löin jälleen kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Naisen minä kuitenkin muistin ja vietimme yhdessä kokonaiset kaksi kuukautta – siinä ajassa ehdin jo ainakin melkein rakastua, kunnes hän jätti minut. Homma hoidettu.

Kesätyötä ei varmaankaan voi hyvällä omallatunnolla kutsua ammatiksi, mutta mitäs pienistä… Odotin yhdenteentoista kohtaan jälleen seuraavaan kesään asti, jolloin hommasin itselleni kesätyön mansikanpoimijana. Sitten menin rannalle lekottelemaan mahdollisimman söpönä ja kuinka ollakaan, eräs viehättävä nuorimies tuli kysymään nimeäni. Valehtelin hänelle sutjakkaasti ja lisäsin vielä perään olevani kesätöissä eräässä tavattoman hienossa kahvilassa muutaman kilometrin päässä rannasta. Se meni herraan täydestä ja taas oli yksi kohta hoidettu. Minä kuitenkin vähän niin kuin ihastuin tähän samaiseen suloiseen poikaan ja kerroin numeroni ilomielin hänelle, kun hän kysyi sitä. Hänkin antoi omansa, mutta koska minulla ei ollut kännykkääni rannalla mukana, hän kirjoitti numeronsa tussilla kämmenselkääni ja varoitti menemästä enää uimaan, sillä tussi ei ollut vedenkestävää. Tässä haistoin tilaisuuden toteuttaa kahdennentoista kohdan ja vastoin omaa tahtoani menin uimaan ja pesin numeron pois. Se siitä sitten.

Kolmannessatoista kohdassa pääsin jälleen vetämään kunnon kännit. Join itseni suurimpaan humalaan kuluneessa elämässäni ja ainut ajatus, minkä onnistuin päähäni iskostamaan, oli se, että nyt pitää istua jalkakäytävälle. Eikä minulla ollut pienintäkään aavistusta siitä, mistä olin tulossa tai minne menossa.

Vähän toettuani lähdin lentokentälle. En ollut koskaan määritellyt listaani, pitikö minun lentää lentokoneella jonnekin, mutta ainakin toistaiseksi vain menin sinne lentokentälle. Ei minulla muuta käskyä aiheeseen liittyen listassani ollut. Lentokentällä otin taksin ja huristelin sillä sitten täysin vieraaseen satamaan. Tällä kertaa minulle oli kännykkäkin mukana, tosin se koki kovan kohtalon, kun pudotin sen ”vahingossa” laiturilta rantaveteen. Menin kyllä kuuliaisesti haravoimaan sitä sieltä pohjasta, mutta se oli auttamattomasti kadonnut.

Ikuinen katve oli helppo löytää. Menin niin syvälle maan alle kuin pystyin, kunhan olin ensin ostanut itselleni upouuden kännykän. Menin mäessä, tai oikeastaan sen alla, sijaitsevalle urheiluhallille. Alimmassa paikassa, minkä sieltä löysin, oli tyttöjen pukuhuone. Siellä ei ollut kenttää. Olin joutunut ikuiseen katveeseen.

Kahdeksastoista haaste pelotti minua hurjasti. Siitä huolimatta kiipesin kalliolle – se ei ollut onneksi kovinkaan korkea kallio – ja katselin sieltä alas. Ja viuh vain, käännyin selin ja muka putosin alas. Oikeastaan tein sen sokkopelinä, menin vähän matkan päähän reunasta ja astelin sitten reunan yli takaperin silmät kiinni. Ja putosin. Käteeni sattui kamalasti, kun tajusin olevani vielä elossa. Eräs mummo löysi minut sieltä kallionjuurelta ja jouduin sairaalaan muutamaksi päiväksi, siellä sain käteeni kipsiin. Omasta mielestäni olin terve kuin pukki, joten karkasin sairaalasta ikkunan kautta ennen kuin minulla oikeasti oli lupa siihen. Myöhemmin sain tietää entisen tyttöystäväni lähettäneen minulle sinne kimpun kukkia, joita en tosin ollut enää siellä näkemässä. Niin hoitui helpolla kahdeskymmeneskin haaste.

Karatessani sairaalasta kotiani kohden näin leikkikentällä itkevän lapsen. Menin juttelemaan lapselle, mutta se vain silminnähden pelkäsi minua. Niinpä päätin hitusen kiusata lasta, pelottelin sitä ja haukuin vähäsen. Sitten näin lapsen äidin tulevan melko vihaisen näköisenä meitä kohti ja lähdin vikkelästi käpälämäkeen.

Seuraavalla viikolla menin jälleen kouluun ja varastin samalla erään luokkalaiseni lompakon. Siellä oli viisikymppinen. Vein rahapussin poliisiasemalle, vaikka olinkin varastanut sen itse. Missään ei sanottu, ettei sitä saisi palauttaa takaisin, joten rauhoitin omantuntoni viemällä rahapussin rahoineen poliisille.

Sähköiskun pistorasiasta sain, kun yritin erään minua vanhemman ystäväni luona vetää pistorasiassa olevaa vauvansuojusta pois. Ystävälläni oli nimittäin pieni vauva ja pienet vauvathan tunnetusti tykkäävät pistorasioista, etenkin tunkea sormensa niihin reikiin, mitä siinä on. Niinpä minä vedin tupin irti ja sain samalla tungettua sormeni rasian virtapiiriin. Auts.

Seuraavan aamuna entinen tyttöystäväni, joka minulle sairaalaan kukkiakin oli lähettänyt, tuli haukkumaan minut lyttyyn, kun en ollut kiittänyt kukista, enkä muutenkaan pitänyt yhteyttä, vaikka sovimme erotessamme olevamme kavereita. Löin häntä ihan vain ärsyyntyneisyyttäni terveellä kädelläni niin kovaa kuin jaksoin, oikein kunnolla löinkin. Näin viimeinenkin kohta listassani oli tehty ja kahdeksanteentoista syntymäpäivääni olisi enää vain puolisen vuotta.


Olin valmis.