Taas hän  istui siellä. Hän istui luusereiden kanssa vaihtopenkillä. Oli liikuntatunti, hän  haaveili. Hän katsoi muita loistopelaajia ja oli kateudesta vihreä.

Sähly oli aina ollut hänen  intohimonsa. Se oli hänen piristys perjantai-iltaan. Kaksi vuotta sitten, luokan ujoin tyttö, itsevarmuutta täynnä, ilmottautui sisään ja pelasi päivät pitkät poikien kanssa samassa joukkueessa. Ainoana tyttönä oleminen oli loistavaa ja niin typerää. Sitten se riistettiin häneltä, kuin tikkari pikkulapselta.

Hän itki liikuntatunnilla, kun muut pelasivat sählyä. He olivat parempia, hän oli täysi nolla. Emmi istuu vaihtopenkille  ja hän huokaisee:
- Miten sä oot noin hyvä kaikessa...
Emmi ei kuule, hän keskittyy toisten kannustamiseen. Hän  en viitsinyt, olihan hän  vain surullinen enkeli, vaihtopenkillä. Ei hän ollut luuseri, ei hän  halunnut olla luuseri.

Hän istuu kuviksen tunnilla. Hän piirtää pulpettiinsa ristin ja siihen päivämäärän ja nimen. Se oli hänen, surullisen vaihtopenkin enkelin nimi.

Minä menin ohi, näinkö hänen silmissänsä kyyneleet? Näinkö minä mitä luki hänen pulpetissansa? Tiesikö hän minun välittävän hänestä?  Tiesikö hän, että minä haluaisin auttaa häntä?

Välitunnilla näen hänet. Hän istuu nurkassa, minä menen hänen viereensä.
- Moi, kuka sä oot ? Mä oon Nilla.
Hän ei vastannut, hymyili vain kauniisti, vienosti, mutta niin surullisesti. Ojensin käteni häntä kohti, nostaakseen hänet ylös. Hän katsoo oudosti minua, sinisillä särkyneillä sydänsilmillään. Hetken päästä hän tarttuu käteeni. Hän oli niin kevyt, höyhen, enkeli.
Hän ei sanonut vieläkään mitään. Lähdemme kävelemään koulun rajalle.
- Hippa! huudan ja lähden juoksemaan pois koulun pihalta.
Hän tulee perässäni yrittäen saada minua kiinni. Hän nauraa, minä kuulen sen. Hänen silmissään on silti vieläkin särkyneet sydämet, kyyneleet.

Nyt vuoden päästä, katselen häntä matikantunnilla. Hän kääntää katseeni minuun ja nauraa. Nauran takaisin. Hän nauraa aidosti.

Koulu päättyy, lähdemme nauraen kotiinpäin. Hän tulee meille yöksi tänään ja meillä tulee olemaan kivaa. Katson häntä, hän nauraa taas. Nauraa sydämensä pohjasta. Hänen silmissään ei näy enää särkyneitä sydämiä, vaan naurua ja iloa. Hän on vaihtarin enkeli, minun paras kaverini. Yhdessä läpi kamalat liikuntatunnit ja hirveät matikantunnit. Ikuisesti. <3


kuva: Freedigitalphotos.net