Hautajaiset. Pelkkiä sekoittuneita kyyneleitä ja sadepisaroita. Onneksi ne ovat ohi. Meikki poskille valuneena  voi palata tyhjään asuntoon. Kaikki siellä tulee muistuttamaan hänestä. Etenkin viime kesän kuva mökiltä. Hänen ilonsa näkyy suuressa hymyssä ja loistavissa suklaanruskeissa silmissä. Musta, lyhyt tukka sojottaa joka suuntaan, kun hän hyppää laiturilta vaaleaan ja kirkkaaseen veteen. En saa katsetta irti kuvasta. Nuo silmät kahlitsevat minut ja vetävät minut kehyksiin, aivan kuin hän vetäisi minut veteen mukanaan. Suljen silmäni kyyneleiden yrittäessä pyrkiä ulos. Nostan käteni pienen, kultaisen medaljongin päälle ja puristan sen nyrkkiini.


Me riitelimme sinä iltana. Silti se ilta loppui todella pitkään suudelmaan. Pystyn tuntemaan sen. Se riipaisee sydäntäni. Pudistan päätäni ja potkin kengät jalastani. Riisun takin lattialle ja kävelen kohti kylpyhuonetta. Matkalla riisun ja pudotan maahan silkkisen mustan mekkoni ja tummat alusvaatteeni. Astun kylpyhuoneeseen ja sytytän ammeen vierellä olevat kynttilät. Painaessani katkaisiaa pimeys valtaa hetkeksi huoneen, kunnes kynttilät nappaavat pimeydestä kiinni ja murtavat sen. Katson itseäni peilistä. Ripsiväri on valunut jo pitkän matkaa poskillani. Vetäisen puikot ruskeasta nutturastani ja hiukseni valahtavat auki. Otsatukka putoaa silmilleni ja kätkee silmäni sen sisään. Astun tyhjään ja kylmään ammeeseen ja avaan vesihanan. Jäätävä vesi muuttuu nopeasti mukavan lämpimäksi ja rentouttavaksi.


Kun vettä on kaulaan asti suljen silmäni ja vetäydyn veden alle. Avaan siellä silmäni, kaikki on sumeaa. Pystyn näkemään hänet. Hän on aivan edessäni. Hymyilee ja vilkuttaa. Hän lähestyy suutelemaan minua, mutta happi alkaa loppumaan ja joudun nousemaan pintaan. Hengitän keuhkoni täyteen ilmaa ja sukellan uudelleen. Olen veden alla kauan, mutta hän ei enää tullut. Minun täytyy lakata kuvittelemasta, että hän tulisi. Mutta en pysty. Haluan hänet tänne. Haluan hänet halaamaan minua ja suutelemaan pehmeillä huulillaan minua.


Nojaan ammeen reunaan ja suljen silmäni. Hän seisoo edessäni ja ottaa käsistäni kiinni.
-Hankitaan koira! Sellainen noutaja tai mik se nyt oli! Hänen äänensä oli hyvin innokas ja hänen silmänsä säihkyivät.
Tuo oli viime kesä. Sama ilta, jolloin kuvakin otettiin. Istuimme nuotiolla ja hän kietoi kätensä ympärilleni. Hän hohkasi lämpöä. Se sai minut hymyilemään. Söimme ja joimme nuotion loisteessa. Taivas punersi auringon laskiessa järven taakse. Äkkiä kaikki näkyi välähdyksinä. Liekit. Hän käskee minut ulos. Viimeinen kerta kun näen hänen ruskeat silmänsä. Hän katoaa kellertävän oranssin mereen eikä palaa.


Avaan silmäni. Ilma tuntuu pehmoiselta. Tuntuu kuin makaisin sumussa. Käännän pääni, vieressäni on tuo mustatukkainen poika, joka hymyilee ja katsoo minuun loistavilla, suklaisilla silmillään. Hän sai minut jälleen hymyilemään. Hän painoi huulensa minun huuliani vasten ja kietoi kätensä ympärilleni. Tunsin tuon lämmön jälleen. Nurmi, jolla makaamme on tummaa ja pehmeää. Hän katsoi minua syvälle silmiin.
-Eve. En jätä sinua koskaan, hän kuiskasi korvaani.
Suljen silmäni ja kun avaan ne, näen kylpyhuoneemme katon. Olin nukahtanut. Se kaikki oli ollut unta, mutta silti heräsin hymy huulillani.