Ranta tömisee pienistä innokkaista askeleista. Vesi on puhdasta ja kaunista ilmaa täydentävät nauru ja ihmisten ilo.  Pieni lapsi on juuri kellahtanut hiekkaan ja nauraa niin, että meinaa tukehtua. Hame on vähän kastunut meren tyrkyissä

Kaunis hattupäinen nainen viitto pikkutyttöä luokseen ja toruu tätä ensin, mutta lopulta hänenkin suupielensäkin kääntyvät hymyyn.

Silmät, jotka näkevät kaiken uudella kauniilla tavalla
ja suu, joka ei pelkää kysyä
kädet, jotka uskaltavat koskettaa.
Mieli, jossa ei ole yhtäkään ennakkoluuloa.
Pieni ihminen, joka uskaltaa näyttää tunteensa ja välittää.

Vähän matkan päässä rannasta on joukko nuoria tympääntyneinä, elämään kyllästynein silmin.
Keuhkot, jotka vetävät sisäänsä savunkiehkuroita ja pitkä juurikasvu, jonka piti olla cool.

Joskus elämä oli vielä jännittävää, uudet ystävät ja riemu, jonka sai adrenaliinin pumpatessa veressä, pelko kiinnijäämisestä. Salaisuudet, jotka pääsivät vain harvoille ja valituille.
Jos jokin rikkoi täydellisyyttä tai yritti asettaa rajoja, suusta eivät maailman solvaussanat loppuneet.

Nyt kun kaikki on jo lopussa, jännitys ja seikkailunhalu kuolemankielissä. Käsiin katsottaessa ei näe enää uusia mahdollisuuksia ja elämää, edessä on vain tyhjät kämmenet ja teot, jotka olisi halunnut jättää tekemättä.

Tyttö, jolla on tyhjä katse ja tyhjät kädet nojaa puuhun istuen varjossa. Kalpea iho ei ole ruskettunut. Hän painaa ohutta neulepuseroa itseään vasten, kuin ulkona olisi viileää. Tupakatkin ovat loppuneet jo aikoja sitten ja nyt on jäljellä vain tylsyys ja toimettomuus. Puhelin on taskussa, mutta ei ole ketään kelle voisi soittaa joutumatta hankaluuksiin. Mustat etuhiukset peittävät naamaa ja silmiä, joista tunnistaa kaikille tutun tunteen, yksinäisyyden.

Pieni tyttö, jolla on vaaleanpunainen hame, helmat merivedestä kosteat ja yllään saparot kummallakin puolella päätä, juoksee kauheaa vauhtia mustahiuksista tyttöä kohti. Tyttö huomaa pienen vaaleanpunaisen ilmestyksen ja hätkähtää ensin, mutta pysyy paikoillaan.

"Hei sää näytät ihan mun siskon kaverilta! Muistatko mua? Muistatko mua? Mää oon Elli", tyttö hyppii hänen ympärillään ja nauraa lapsen iloista huoletonta naurua. Taakse jäänyt hattupäinen nainen istuu kyyryssä, aivan kuin valmiina hyökkäämään vanhemman tytön kimppuun, jos hänen tyttärelleen käy jotain.

"En mä taida olle se, joksi mua luulet, en oo nähny sua ennen",  mustahiuksinen tyttö hymyilee ihan vähän ja nousee seisomaan lähteäkseen, takana istuvan naisen ilme on vertahyytävä.

"Mutta ethän sä ole kertonut edes nimeäsi, en mä silloin voi tietää, ootko sinä hän vai et", pikku tyttö näytti hieman surulliselta ja pettyneeltä katsoessaan mustahiuksisen tytön lähtöä.

"Mä olen Julienna",  vanhempi tyttö sanoo ja ottaa pari askelta toiseen suuntaan. Pikkuinen huutaa iloisena hänen nimensä ja ryntää halaamaan häntä. Ensin pienen kehon lämpö ja avoimuus tuntuu hätkähdyttävältä, ja tuntuu, että pitäisi lähteä pois. Mutta sitten hän huomaa tilanteen ja halaa takaisin.

"Nähdään taas."