Tiia ei voinut ymmärtää, mitä hän oli tehnyt ansaitakseen moisen kylmyyden. Oliko hänellä taipumus rakastua vääriin miehiin? Ilma on kylmä ja sateinen. Syksyn tuoksu. Kädessäni on ränsistynyt sateenvarjo. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Mitä tekisin, minne menisin? En osannut vastata. Kaaduin polvilleni ja itkin. Puoli vuotta sitten olin eronnut Jarkosta.

”Saatanan lutka, luuletko muka, ettei sua voi korvata!” mielessäni kuuluivat taas Jarkon moneen kertaan todetut sanat. Ne satuttivat edelleen. Puristin kädessäni korua. Sydämenmuotoinen kuin pieni rasia, joka kätki nykyään pikkuveljeni kuvan. Olin saanut sen joskus Jarkolta. Lähdin kävelemään kotiin. Kotona käperryin lämpimän peiton alle ja nukahdin.

Kävelimme kadulla pojan kanssa. Oli kuuma ja aurinkoinen sää. Poika hymyili minulle samalla ojentaen jäätelön. Mansikanmakuinen tötterö oli ihanaa. Katselimme merta. Poika laittaa hennosti kätensä lantiolleni ja suutelee minua. Maistan hänen suustaan päärynän. Vaaleat hiukseni heiluivat merituulessa. Katsoin poikaa ja huomasin, kuinka hän tuijotti merelle. Kuin silmistä olisi paistanut rakkaus ja mystisyys.

Havahduin unesta kännykän ääneen. Jassu soittaa. Mumisen jotakin vastatakseni puheluun. ”Olitko edelleen nukkumassa. Olet taas hamuillut illalla jossakin. Katsoisit ulos, siellä on ihana sää!”, hän sanoi ja jäi kuin odottamaan vastausta. Sovimme, että Jassu tulisi luokseni puolen tunnin kuluttua. Laitoin kuluneet farkut, valkean t-paidan ja vedin jalkaani pörröiset mustat tossut. Vilkaisin vielä itseäni peilistä. Vaaleat hiukseni olivat sekaisin, joten tyydyin laittamaan ne nutturalle.

Kuljin keittiöön ja laitoin kahvin tippumaan. Otin pussin kaurakeksejä ja kaadoin niitä kuppiin. Oikaisin hieman pöytäliinaa ja asetin kupin siihen. Kaapista otin myös muutaman muumimukin kahvia varten. Pian ovikello soikin ja siellä odotti pirteä Jassu. Halasimme ja pyysin Jassun sisään. ”Tänään me lähdemme bileisiin! Sinä nyhjötät aina vaan kotonasi. Kuulin, että sinne on tulossa myös meidän ikäisiämme poikia.”

”Niin samoja mitä aina. Ollaan nähty ne Jassu miljoona kertaa. Ei mua kiinnosta.”

 ”Nää on erityiset bileet. Sun täytyy tulla pliiiis.” Ystäväni ilme oli niin aneleva, joten minun oli pakko myöntyä. Kai se voi olla ihan kivaakin.

Olin pukenut päälleni hennon vaaleanpunaisen tunikan, mustan neuleen ja vaaleat farkut. Hiukset olin kihartanut ja jättänyt auki. Olin laittanut hieman vaaleaa luomiväriä, jolloin silmäni korostuivat paremmin. Pakkasin laukkuuni jääkaapista mansikkasiideriä. Jarkko oli aina sanonut, että minun pitäisi juoda kunnon viinaa, eikä mitään pentujen mehuja. Lähdin kulkemaan Jassun luo. Hän asui aivan lähellä, joten pääsin nopeasti hänen luokseen. Jassu oli yhtä kaunis kuin aina tummanruskeineen enkelikiharoineen.

Jassu oli heti löytänyt itselleen uuden tuttavuuden. Hän istui jonkun pojan sylissä vieressäni ja kiehnäsi, minkä ehti. Kaadoin siideriä kurkustani alas ja katselin ympärilleni.

”Hei. Haluaisit sä tulla tanssimaan?” kuulin vierestäni hennon, mutta itsevarman äänen. Käännyin suuntaan, josta ääni tuli ja näin unelmien prinssin. Poika oli kuin unestani. Tumman ruskeat hiukset, joihin oli lisätty hillitysti hiuslakkaa. Merensiniset silmät. Poika tuoksui tupakalle ja sateelle. Hän ojensi kätensä. Tartuin siihen ja lähdin tanssimaan hänen kanssaan. Taustalla soi Celine Dion My heart will go on. Nojasin poikaan ja tunsin oloni onnelliseksi, samalla myös turvalliseksi.

Ystäväni oli huomannut meidät ja hymyili minulle. Kappaleen loputtua poika kiitti ja katosi. Jäin seisomaan hetkeksi tanssilattialle ja ihmettelin. Unelmieni prinssi oli kadonnut kuin savuna ilmaan. En tiennyt edes hänen nimeään. Kysyin Jassulta, tunsiko hän poikaa, mutta oli yhtä tietämätön kuin minä. Sanoin lähteväni kotiin. Jassu pyysi minua vielä jäämään, mutta unohti minut keskittyessään poikaan.

Aamulla mietin poikaa. Tanssin pojan kanssa, jonka nimeä en edes tiennyt.  Yritin soittaa Jassulle, mutta hänen puhelimensa oli kiinni. Perus-Jassu ajattelin. Puhelin aina kiinni bileiden jälkeen. Varmaan nukkui  edellisiltaisen kultansa vieressä. Join kahvin loppuun ja päätin lähteä lenkille. Syksyinen tuuli puhalsi naamaani kylmästi. Taivaalta putosi muutamia pisaroita.

Kuukautta myöhemmin istuin Jassun keittiössä juomassa kaakaota. Lunta oli satanut jo maahan.  Kuulin puhelimeni ilmoittavan viestistä. Tuntematon numero. ”Tule kahdeksalta puistoon.” Mietin, keneltä viesti voisi olla, mutten saanut ketään mieleeni. Menimme Jassun kanssa tupakalle ja kerroin asiasta. Kello oli puoli kahdeksan. En tiennyt, mitä tulevalta odottaisi. Olin päättänyt laittaa päälleni rennot vaatteet. Vedin syvään henkeä ennen kuin avasin oven ja astuin kylmään ilmaan.

Kello oli jo melkein puoli yhdeksän. Poltin tupakkaa. Näin pojan kävelevän kohti minua.

 ”Hei. Vieläkö sä muistat mut?” Silloin tajusin. Kuinka olisin voinut unohtaa unelmieni poikaa! ”Totta kai muistan sinut. Olit siellä bileissä syksyllä.” Poika pahoitteli, että oli kadonnut niin nopeasti sinä iltana. Poika halusi hyvittää katoamisensa viemällä minut kahville. Suostuin ja lähdimme kävelemään kohti keskustaa.

Keskustelimme pitkään. Hänen nimensä on Kristian. Sovimme tapaavamme huomenna samassa paikassa koulun jälkeen. Hän asui aivan lähelläni. Poika oli jo töissä, joten en ollut nähnyt häntä koulussakaan. Jassu oli onnellinen puolestani, kun kerroin hänelle tapaamisestani pojan kanssa. Päässäni pyöri kaikkia ajatuksia. Vatsassani lensi perhosia. Kävellessäni koulusta puistoon mietin, mitähän poika ajattelee minusta.

Puoli vuotta vierähti kuin siivillä tapaillessa Kristiania. Olimme alkaneet seurustella ja hän oli usein luonani yötä. Oli jo melkein kesä ja viimeiset koulupäivät olivat edessä. Pian olisin valmis lvi-asentaja. Vanhempien kanssa olimme jo suunnitelleet valmistujaiseni. Huomenna ne olisivat. Pidimme juhlat vanhempieni huvilalla. Kukiksi olin halunnut valkeita liljoja ja vaaleanpunaisia ruusuja. Olin ostanut myös itselleni vaaleanpunaisen polviin ylettyvän suoran mekon. Kristian oli totta kai ollut mukanani valitsemassa sitä.

Aamulla menin kampaajalle. Hiukseni kiharrettiin ja aseteltiin kauniille nutturalle. Palasin kotiin kiireisesti. Puin mekkoni ja laitoin kaulaan sydänriipuksen. Nykyään sen sisältä löytyi myös Kristianin kuva. Vilkaisin nopeasti itseäni peilistä. Ajattelin, että nyt olin valmis. Valmis myös työelämään. Valmis unohtamaan menneet.

Koulussa tapahtuvien muodollisuuksien jälkeen menimme huvilalle. Oli kaunis aurinkoinen sää. Viileä ja suolainen merituuli puhalsi. Nuuhkaisin sitä ja kävelin sisälle. Juhlissa näin paljon sukulaisia, joita en edes muistanut. Jassu oli totta kai myös juhlissa. Isäni piti puheen kertoen, kuinka ylpeä on minusta. Päivä eteni nopeasti illaksi. Vieraat lähtivät koteihinsa. En ollut muistanut Kristiania melkein koko iltana. Menin hänen luokseen ja suutelin häntä.

”Tule mukaani.” Kristian pyysi. Seurasin häntä metsän läpi rannalle. Istuuduimme kalliolle katsomaan kaunista auringonlaskua. Meren pinta hohti oranssia, punaista ja kaikkia täydellisiä värejä. Minulle tuli hieman viileä, joten Kristian antoi minulle puvun takkinsa.

”Tiia olet varmaan huomannut, ettet ole saanut vielä erästä lahjaa.” Kristian tarttui kädestäni. Otti taskustaan pienen rasian. Avasi sen. Rasiassa oli kaunein näkemäni sormus, jossa oli pieni vaaleanpunainen timantti. Sisälle oli kaiverrettu Tiia<3Kristian.

”Rakas, tuletko kanssani kihloihin?” Poskelleni valui kyynel. Kristian huomasi sen ja pyyhkäisi sen hellästi pois. Halasin ja suutelin häntä.

”Tulen!”

Olemme asuneet noin vuoden yhdessä. Odotan meille pientä ihmettä. Jassu käy meillä usein, koska asuu edelleen lähellä. Jassusta tulee pienen ihmeemme kummitäti. Iltaisin katsomme usein neljästään elokuvia. Kyllä Jassukin on löytänyt puolessa vuodessa miehen. Ehkäpä jotakin pysyvää. Kokkailemme myös usein yhdessä, kun miehet katsovat jääkiekkoa. Olen lopettanut myös tupakan polttamisen, jotta lapsesta tulisi mahdollisimman terve. Olen nyt onnellinen, koska sain jotain, joka arvostaa minua. Hyvää kannatti odottaa.