Varpaani uppoavat lämpimään hiekkaan. Aurinko häikäisee silmiäni. Tuuli puhaltaa ihollani. Se saa ihoni nousemaan kananlihalle. Kiedon kädet ympärilleni. Aallot lyövät rantaan ja hipovat toisinaan varpaitani.

Tuuli tuivertaa silmiini ja saa ne vuotamaan. Suolaiset pisarat valuvat poskillani. Hymyilen hiukan. Uneksin prinssistä, joka pelastaa minut tältä rannalta. Kävelee kanssani läpi tämän pitkän hiekkarannan.

Prinssini saapuu mopollaan. Riisuu kypäränsä ja katsoo minuun. Prinssillä on sunun moposi, sinun takkisi, sinun kasvosi ja sinun hymysi. Tiedätkö, kuvittelin juuri unelmieni miehen.

Aurinko alkaa laskea hiljaa. Tuuli tyyntyy. Seison ja katson jävelle. Nuolaisen poskeltani suolaisen pisaran. Kyynel. Huomaan itkeväni. Tiedätkö miksi? Koska sinä et tullutkaan.

Kävelen pitkin rantaa. Kirjoitan märkään hiekkaan nimesi sydämen sisälle. Huudan tuskasta ja sotken piirrokseni. Et tiedä, kuinka se sattuu. Et usko, kuinka paljon sinusta välitän. Et uskoisi vaikka sanoisin sen sinulle päin naamaa.

Katselen vettä, se on kaunis. Aurinko on juuri painumassa mailleen. Voisin odottaa sinua loputtomiin, vaikka maailman ääriin. Et edes tiedä, missä olen. Et edes tiedä, että odotan sinua. Luovutan ja lähden pois.

Ei ole helppoa olla iloinen ja onnellinen. Satutit minua. Onneksi minulla on maailman parhaimmat ystävät, jotka lohduttavat. Aion elää silti onnellisena, vaikka en saanut sinua. Olisit voinut olla prinssini. Olisit voinut tehdä minusta onnellisen. Valitsit toisen tien.

En aio olla katkera. En aio syyttää sinua kaikesta. Vikaa oli varmasti molemmissa. Minä lupaan unohtaa. Lupaan jatkaa normaalia elämää. Aion olla oman elämäni prinsessa.