Poika nukkuu sikeää unta. Herään ja huomaan, etten  mahdu pieneen sänkyyni. Hän vie niin paljon tilaa nukkessaan leveästi sängylläni. Kädet levällään. Pitkät, ruskeat hiukset sekaisin vasten tyynyä. Silmät värähtelevät, mutta pysyvät kiinni. Hän on silti niin ihana nukkuessaan. Maailman suloisin. En halua ketään muuta vierelleni, kuin hänet. Näet hyviä taikka pahoja unia olen vieressäsi aina.

Käännyn oikealle kyljelleni ja koetan nukkua. Kuulen sinun kääntyvän. Yhtäkkiä tunnen lämpöiset kädet ympärilläni. Olet kietoutunut minuun. Tunnen lämpimän hymyni huulillani. Olen iloinen ja liikuttunut. En halua olla missään muualla, kuin  tässä sylissäsi. Välillä olet niin huomionkipeä, että heikottaa. Silti pidän tästä piirteestäsi. Hereillä ollessasi vaadit huomiota. Aika paljonkin. Haluat tuntea oleavasi minun. Halailemme, suutelemme ja kuljemme käsi kädessä. Päivittäin kerrot monta kertaa: Minä rakastan sinua. Vastaan: mäki rakastan sua. Sitten hymyilemme. Silmäsi ovat hassun väriset omasta mielestäni. Vaaleanruskean ja vihreän sekoitusta. Katsellessani niitä voisin hukkua. Niitä katsellessani mietin merta, joka lyö vasten kallioon. Meri, joka kuohuu vaahtopäistä ja kohisee kallioihin. Huuhtoen kaiken menneen ja ikävät asiat mielestäni.

Haistelen kasvojasi. Tuoksut niin hyvälle. Rakastan poskiesi tuoksua. Ne tuoksuvat jollekkin miedolle. En osaa selittää, mille ne tuoksuvat. Toisten mielestä haiset pahalle. Se johtuu tyylistäsi, mutta minusta tuoksut hurmaavalle. Ei aina tarvitse olla hajuvesiä sun muita päätäsärkeviä tuoksuja. En edes pidä niistä. He sanovat sinun haisevan pahalle, tunkkaiselle. Ei minua haittaa. Sillä minä rakastan sinua.

Kiintynyt minuun olet ollut jo siitä lähtien, kun seurustelemaan aloimme. Luvanneet olemme toisillemme paljon, mutta pystymme pitämään lupauksemme. En voi kehenkään toiseen luottaa tai rakastua. Saati luvata ne samat asiat, mitkä olen sinulle luvannut. Välillä on sinulla hermot minuun mennyt, mutta annat anteeksi ja rakastat vieläkin. Aina. Rakastat vartaloani ja kaikkea muutakin minussa. En kuitenkaan ole laiha tai lihava.Olen oikeastaan siitä väliltä ja olet joutunut kestämään valitustani painostani. Mielestäsi olen hyvä tämännäköisenä. Et halua minun muuttuvan sydämeltäni. En toivo sitä itsekään. Vanhempamme eivät usko suhteeseemme. Mitä väliä heidän meilipiteillään loppujen lopuksi on? Tärkeintä on, että rakastamme toisiamme ja uskomme tähän. Me rakastamme, uskomme, toivomme, luotamme. Riidoista huolimatta olet edelleen tässä.

Vieressäni. Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa. Niin sinä sanoit. Millään en sitä ole tajunnut. Paitsi nyt. Taidan tietää sen merkityksen. Uskoisin niin. Kerrot minulle kaikkea uutta ja samalla myös opetat minua ymmärtämään sinua paremmin. Kihlattuni, rakastettuni, rakkaani älä koskaan lähde luotani pois!!!! Pysy aina täällä. Otan sinut syliini. Teen mitä vain, että saan pitää sinut. Ikuisesti. Vahvaa sidettämme ei saa, eikä voi rikkoa kukaan. Jos katoat, haluan ottaaa sinut takaisin, sillä minun luo voit palata.  Tahdon olla sinun rakastettusi aina ja tuntea sinun ääretön rakkautesi minua kohtaan. Maailmassa ei ole mitään niin ihanaa, kuin rakkaus. Sinun rakkautesi. Se on hellää, lämmintä, rakastavaa, ankaraa, suloista, parantavaa. Se antaa uskoa, jokaista päivää kohti. Katsomme molemmat samaan suuntaan ja se suunta on yhteinen tie, jolla astelemme yhdessä. 

Edessämme on hieno tulevaisuus ja meidän ei tarvitse muuta, kuin avata se ovi yhdessä. Ovi aukeaa meille pikku hiljaa. Se voi silti pamahtaa yhtäkkiä kasvoille varoittamatta ja mennä  lukkoon. Sitä ei välttämättä saa enää uudestaan auki. Ei ehkä koskaan.  Kukapa tietää, jos onni suosii rohkeaa. Toivon, että vielä jonakin päivänä voin kuulla kellojen kilkatusta. Hääkellojen. Sinulle haluan valani vannoa alttarilla ja rakastaa sinua kuolemaan asti. Sillä jos astun alttarille kanssasi sieltä ei ole paluuta...