Oli myöhäinen kesäilta ja Heleena istuskeli poikaystävänsä Tommin vieressä nuotion rätistessä heidän edessään. PMMP:n matkalaulu soi ja kaikki tuntui olevan juuri ihanasti. Nuoret olivat kokoontuneet juhannuksen kunniaksi rannalle polttamaan kokkoa ja nauttimaan olostaan. Heleenasta tuntui, kuin hän olisi onnellisin tyttö maailmassa, olihan hänellä ihana poikaystävä, paljon kavereita ja kotona kaikki hyvin. Mutta miten väärässä hän olikaan, kaikki tulisi muuttumaan vain viikoissa.

"Siis mitä!? Te eroatte!? Ei voi olla totta!? Ei voi, ei saa! Entäs minä? Entäs Jaakko? Sehän on vasta viis, miten te selitätte tän sille?!" Heleena huusi äidilleen koko sydämestään.
"Kulta, tämä ei ole helppoa meillekään, siis minulle ja isällesi, olemme yrittäneet kaikkemme, mutta meidän suhteemme ei vain toimi enää, tämä on ainoa vaihtoehto", Heleenan äti Marjatta sanoi yrittäen rauhoittaa Heleenaa.
"Miten te voitte olla noin itsekkäitä?! Mä vihaan teitä! En mä halua asua rikkonaisessa perheessä, mä muutan Tommin luo asuun!" Heleena huusi vielä ja samassa hän olikin jo juossut ulos.
Heleena juoksi juoksemistaan, kunnes oli tullut pienelle lammelle, missä hän ja hänen muu perheensä oli ennen käynyt useasti ruokkimassa lammessa asustavia ankkoja. Heleena tunsi, miten kosteat ja suolaiset kyyneleet virtasivat pitkin hänen poskiaan. "Ole vahva, älä näytä tunteitasi, maailma ei saa murtaa sinua", Heleena ajatteli yrittäessään nieleskellä kyyneliään. Aikansa istuttuaan Heleena tunsi kännykkänsä värisevän taskussaan ja näytössä vilkkui nimi "Tommi". Heleena ei jaksanut vastata, vaan löi kylmänrauhallisesti Tommille luurin korvaan. Hän ei tahtonut jutella nyt kenellekään, hänen täytyi koota ajatuksensa, Tommi saisi nyt odottaa.

Seuraavan parin viikon ajan Heleena lintsasi koulusta eikä jutellut kenellekään, ei edes Tommille, joka yritti koko ajan sitkeästi ottaa Heleenaan yhteyttä. Heleenalle kaikki oli aivan sama, millään ei ollut merkitystä, vanhemmat eroaisivat eikä mikään olisi ennallaan.

Eräänä päivänä, kuukausi vanhempien eroamisesta, Heleena päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja hän lähti Tommin luo, koska tahtoi jutella ja tuntea olevansa rakastettu. Heleena pyöräili tuttua metsäreittiä pitkin kohti Tommin taloa ja hän odotti kovasti rakkaansa tapaamista.

Tommin talon pihaan tullesaan Heleena huomasi talon nurkilla naisten pyörän, jota hän ei ollut ennen nähnyt. Ehkä Tommin äiti oli ostanut uuden pyörän tai jotain, Heleena ajatteli ja käveli suoraan sisälle taloon, kuten hänen tapaansa kuului. Sisälle tullessaan Heleena kuuli heti tytön naurua ja sen lomasta kuului myös Tommin ääntä. Heleena tunsi heti mustasukkaisuuden piston sydämessään ja lähti päättäväisesti kävelemään kohti Tommin huonetta yläkerrassa. Yläkertaan päästyään nauru oli lakannut, joten hän meni Tommin huoneen ovelle ja nykäisi sen auki.

Heleenan järkytykseksi Tommi oli siellä.... Heleenan parhaan kaverin Siirin kanssa. Tommi ja Siiri olivat kummatkin ilman paitoja Tommin sängyssä ja suutelivat intohimoisesti. He irroittautuivat toisistaan salamannopeasti tajuttuaan Heleenan läsnäolon, mutta oli jo myöhäistä. Heleena katsoi kumpaakin murhaavasti ja lähti sitten juoksemaan portaita alas kohti ulko-ovea, huolimatta takaansa kuuluvista huudoista.

Heleena tunsi, miten kyyneleet virtasivat pitkin hänen poskiaan, ihan kuten kuukausi sitten, eikä hän välittänyt. Hän oli juuri menettänyt poikaystävänsä sekä parhaan ystävänsä, vieläpä samaan aikaan, eikä mikään ollut koskaan tuntunut kamalammalta.

Heleena pyöräili kotiinsa niin lujaa kuin jaksoi, otti mukaansa kännykän, lompakkonsa ja kaiken muun tarpeellisen ja juoksi ulos moottoritielle asti. "Tänne mä en jää, en varmasti. Täällä ei oo mulle enää mitään, oon kadottanu kaiken." Heleena mietti samalla, kun nosti oikean käten peukalonsa pystyyn ja odotti, että joku ottaisi hänet kyytiinsä. Hänen ei tarvinnut odottaa kauaa, sillä kohta hänen kohdalleensa pysähtyikin auto, jonka kyytiin Heleena hyppäsi. "Tästä alkaa mun seikkailu, mun kesäseikkailu, tää se on", Heleena hymyili ajatukselleen samalla, kun auto vei häntä kohti Helsinkiä, kohti seikkailuja.