Lukijan novelli: Maiilman kaunein • kirjoittanut: myyräKatsoin bussin ikkunasta ulos. Näkyi vain vihreää ja aukioita. Kuulokkeista kuului Pakitoa. Minua ärsyttää suunnattomasti. Joka ikinen kesä joudun tänne landelle, missä ei ole minulle mitään. Alan kohta olla perillä. Painan stop-nappulaa ja kerään kamani.  Bussi pysähtyy ja avaa oven. Astun ulos ja bussi lähtee. 
Katson ympärilleni. Seison autotiellä, jossa ei ole autoja, pelkkää metsää ympärilläni ja paahtavan kuuma. Kiroan äitini, kun hän on pakottanut minut tänne taas. Lopulta minulle tulee niin kuuma, että lähden kävelemään mummolaan päin.
Sieltä mummo jo tuleekin minua vastaan.
- Miro! Miro! Oi, sieltä miun iso poika tulee!
Mummo halaa minua ja kyselee kuulumisia. Vastaan sen mukaan mitä jaksan. Mummo alkaa raahata minua sisälle ja istuttaa minut pöytään. Saan eteeni lautasen, joka on  kukkuroilleen täynnä ruokaa.
- Miro arvaaksiä mitä?! Toho miun viereisee talloo on muuttannu uus perhe. Siel on yks seellaanen tosi nätti tyttö ja se on siun ikkääne!
- Ai? Siis tääl on jotain elämää?
- No onon. Ja rantaki on uuistettu.
- Aha. No mä meen varmaa tänää uimaa.
Laitoin lautasen tiskii ja lähin yläkertaa, missä oli mun matala majani.  Se huone oli aika karu, mut ei se mitää, kylhän siellä nyt nukkumaan pysty.
Heitin kamani sängylle ja pistin uikkarit mun kuteiden alle.Hain pyyhkeen vessasta  ja eiku menoks.
Rannalla ei ollu ketään. Se oli hyvä. Heitin ylimääräset vaatteet pois ja juoksin meree. Meri oli viileetä ja ihanan vetistä. Uin selkää, sukelsin, nautin. Lopulta alkoi tulla kylmä. Nousin vedestä, mutta jähmetyin. Kuvankaunis tyttö tuijotti minua rannalla. Hän tuijotti minua, minä häntä. Lopulta tyttö käänsi katseensa pois, kääntyi ja lähti kävelemään äkkiä poispäin. Juoksin vedestä pois ja huusin:
-Hei, odota! Kuuletko, odota! Sain hänet lopulta kiinni.
-Ööhhm, hei. Oletko sinä se uusi asukas?
Tyttö oli oikeasti kaunis. Hänellä oli ruskeat, olkapäille ulottuvat hiukset, siniset säihkyvät silmät ja kirsikanväriset huulet.
Hän hymyili lämmintä hymyään ja halasi minua. Yritin kysellä häneltä hänen nimeään, mutta hän ei vastannut. Kun hän suuteli minua, olin taivaassa. Se oli niin lämmin ja mukava. Kun hän oli lopettanut hän katsoi minua silmiin ja lähti. Sen jälkeen seisoin jähmettyneenä ja ihan pihalla. Lopulta tajusin, että oli jo hämärää ja lähdin mummolle.
Mummolassa olin kaksi viikkoa. Joka ikinen päivä menin sille samalle rannalle. Mutta en nähnyt hänestä edes vilausta.
Tuli lähtöpäivä ja odotin dösiksellä bussiani. Silmistäni valui kyyneleet ja olisin tehnyt mitä vain, jos olisin nähnyt hänet. Bussini tuli ja nousin siihen vastahakoisesti. Halusin olla rauhassa ja menin ikkunapaikalle. Istuuduin ja katsoin ikkunasta. Siellä se oli! Maailman kaunein nainen! Hän hymyili ja vilkutti minulle. Nyt tajusin. Hän oli minun enkeli, joka tuli pelastamaan lomani.
Minun enkeli.