Kundi vastaa-palstaa pidettiin SinäMinässä jo 12 vuotta
sitten, mitä silloin kysyttiin? Onko kysymykset samoja kuin nykyään?

Dr.Love vastasi näin: 9.4.1999

Puhun jatkuvasti muista pojista (-Crazy)
Mulla on poikaystävä, jota mä rakastan. Puhun silti jatkuvasti muista pojista, esim. sen isosiskon luokkalaisesta pojasta, jota rakastan enemmän. Sen kanssa mulla ei tosin ole mahdollisuuksia. mitä mun pitäis tehdä? Jättää mun poikaystävä? Vai pitää mun tunteet sisällä?
Dr.Love vastaa: Taitaa olla parempi, että lähdette poikaystävänne kanssa eri teille, jos kerran tunteesi ovat voimakkaammat jotain toista kohtaan. Annat jatkuvasti poikaystävällesi väärän kuvan suhteestanne ja tunteistasi, eikä tuollaisia tunteita missään tapauksessa tulisi pitää sisällään. Rakasta yhtä tai älä ketään.

Meen kipsiin (-Päivi-84)
Mä oon ihastunu yhteen mua vuotta vanhempaan kundiin. Ihastusta on kestänyt viidenneltä luokalta saakka, oon nyt kasilla. Tää kundi on vissiin ainakin vähän kiinnostunut musta: se on välitunnilla lähellä ja tuijottelee silmiin. Mun kamut on sitä mieltä, että pitäis ryhtyä tuumasta toimeen ja yrittää pokata se. Mahdoton juttu, kun mun minäkuva on nollassa ja itsetunto samoin. Mä meen kipsiin ja alan sen lähellä vetään jotain ihme roolia aivan kuin mulla olis hirveen hauskaa (näin ei aina käy).
Miks tää poitsu ei tuu jutteleen, jos se kerran on kiinnostunu musta? Vai toivonko ja kuvittelenko turhia? Miten teistä miespuolisista oikein näkee, et jotain on tekeillä?
Dr.Love vastaa: Juolahtiko mieleesi, ettei me pojat aina uskalleta tulla teille tytöille juttelemaan? Meitä näet pelottaa sellainen juttu kuin torjutuksi tuleminen. Olisi kaikkien kannalta helpompaa, jos me pojat vain olisimme aloillamme ja odottelisimme että tytöt tekisivät aloitteet.
Kyllä tämä kundi saattaa olla mielettömän rakastunut sinuun, mutta ei uskalla lähestyä. Nämä ovat niitä lemmenasioiden ikuisuuskysymyksiä, kun ei tiedä toisen tunteita: saako pakit ja joutuu häpeämään silmät päästään. Asia ei ihan näin ole, nimittäin pakkien saamista ei tarvitse hävetä. Toisen ihmisen lähestyminen on erittäin rohkea teko ja siitä on syytä olla ylpeä.

Miksi miehet hakkaavat naisia? (-Puhvelilintu)
Olen 18-vuotias naisenalku ja haluaisin tietää, miksi miehet hakkaavat naisia. 23-vuotias poikaystäväni on hakannut minua jo neljä vuotta. Tapasimme, kun olin 14-vuotias ja hän 19. Rakastuimme toisiimme ja kun olimme olleet muutaman kuukauden yhdessä, muutimme vanhempieni luvalla omaan kämppään. Hakkaaminen alkoi, kun en osannut koota kirjahyllyä oikein. En osannut odottaa iskua ja sen seurauksena käteni murtui ja sain useita mustelmia. Ystäväni ja vanhempani tietävät asiasta, mutta eivät tee sille mitään, koska pelkäväät puolestani. Olemme muuten onnellisia puolivuotiaan lapsemme kanssa, ainoana ongelmana on tuo pahoinpitely. Jos vain osaat jotenkin auttaa, olisin onnellinen.
Dr.Love vastaa: Tarinasi on erittäin surullista luettavaa ja jotain sellaista, jota kukaan ei ansaitse kokea. Jotkut miehet hakkaavat naisia, koska heillä on ongelma, he ovat sairaita ja yrittävät hallita ja alistaa kumppaniaan. Pahoinpitely ei ole normaalia. Miehelläsi on vakava ongelma ja hänen tulisi hakea apua siihen ja myöntää ongelmansa. En epäile, etteikö miehesi rakastaisi sinua, mutta pahoinpitely on rikos ja sinun kannattaa itsesi ja lapsesi takia hakea apua. Ajattele, millainen elämä lapsellasi on jos perheessä on väkivaltaa. Pahoinpitely ei lopu itsestään. Tiedän, että isot ratkaisut ovat pelottavia, mutta sinun täytyy olla vahva ja päästä ulos tilanteesta. Ansaitset parempaa.

Auta mua, mä en jaksa tätä! (-Kici)
Mä oon 15-vuotias tyttö ja seurustelin vielä vähän aikaa sitten mun unelmien jätkän kanssa. Me asuttiin vähän kauempana toisistamme ja koska mulla on tosi hankalat vanehmmat, ja ne ei anna mun tapailla jätkii, me ei nähty kovin usein toisiamme. Me soiteltiin joka päivä ja kerrottiin jatkuvasti toisillemme, kuinka paljon rakastetaan. Sekin soitti välillä ja sanoi, ettei voi olla soittamatta. Lupasimme toisillemme, että tätä rakkautta ei riko mikään. Tunsin olevani maailman onnellisin tyttö. Mutta uutena vuotena en pääsyt kultani luo, vaikka kaikkeni yritin – vanhempani eivät päästäneet. Soittekin sille koko illan ja edelleen se uskotteli rakastavansa mua. Puolenyön jälkeen lopetin soittelemisen, kun se alko olla niin kännissä. Seuraavana iltana soitin sille, eikä se tuntunut enää samalta kuin ennen. Se vaan selitteli, kuinka hauska uusi vuosi sillä oli ollu. Mä arvasin, et kaikki ei ollut kunnossa. Me lopetettiin puhelukin eri tvalla kuin ennen: mä sanoin rakastavani ja se sanoi vaan moikka. Mä olin just soittamas sille takas, kun se jo ehti kirjoittaa mulle tekstarin. Siinä luki, että uutena vuotena oli tapahtunu jotain muutakin. Mä itkin ja itkin. Mä soitin ja kysyin, meinaako se jättää mut, ja se sano tylysti, ettei voi muutakaan. Se oli kai löytäny jonku muun. Mä meinasin kuolla. Mä suunnittelin hyppääväni partsilta tai jotain muuta. Mutta ei mulla ollu rohkeutta! Mä soittelin sille ja muistuttelin lupauksista, että me ei erota koskaan. Se ei enää välittäny niistä vaan sanoi, että kaikki hyvä loppuu aikanaan ja et voinko mä jättää sen rauhaan. Mä itken vieläkin itseni ineen, vaikka siitä on jo neljä viikkoa. Mä en voi unohtaa sitä kundia, vaikka en edes tiedä, rakastiko se mua oikeesti. Auta mua, mä en jaksa tätä!
Dr.Love vastaa: Toivoton rakkaus saa sinut tuskaiseksi, sille ei voi yhtään mitään. Kunpa sydänsuruihin olisi lääkettä saatavilla, niin kaikki sujuisi vallan mainiosti. Teidän tapauksessanne kävi ehkä juuri niin kuin ounastelitkin, eli kundi löysi jonkun toisen, josta luuli välittävänsä enemmän, kuka tietää. Voin kyllä luvata, että olosi pian helpottuu ja olet valmis uusiiin haasteisiin.
Mielestäni et ole liian nuori tapailemaan kundeja, vanhempasi vain ovat turhan konservatiivisia. ei kai auta kuin yrittää kompromissia tai odotella täysi-ikäisyyttä.