Kuulin unieni lävitse, kuinka luukusta tippui päivän postit, ilmeisesti pelkkiä laskuja ja muutama mainos. Nousin ylös väkipakolla ja pakotin itseni jääkaapille. Otin mehua ja tein leivän, voi miten aamupalan syöminen tekikin pahaa. -Tämä taitaakin olla ihan tavallinen arkipäivä, ajattelin ääneen.
Menin suoraan sohvalle ja avasin tv:n, sieltä tuli vain tylsiä saippuasarjojen uusintoja edelliseltä illalta.

Sitten, ihan yllättäen, ovikelloni soi. Menin katsomaan, kuka ihme siellä nyt rimputtelee. Aivan tuntematon poika seisoi oveni takana, mutta komean näköinen vaalea poika se oli. Avasin ovea sen verran kuin turvaketju antoi periksi, kysyin:
- Kukas oikeen oot?
Poika vastas:
- Sun kaltaises, mut vain toista sukupuolta.
Suuni oli auki, mutta ääni ei tullut ulos, vaikka yritin. Vastaus oli hämmentävä, mutta ei niin outo, mitä voisi kuvitella. Kysyin vielä:
- Mitä teet mun ovella?
Poika vastas:
- Tulin suojelemaan sua.
-Miltä muka? kysyin hieman huvittuneena.
-Muilta kloonatuilta, poika vastas vakavana.
Katsoin poikaa ja olin aivan ymmälläni tästä.
- Sä oot jonkun toisen ihmisen klooni vai?
- Ei pelkästään jonku toisen, vaan nimenomaan sun.

Tuon lauseen jälkeen otin turvaketjun pois ja avasin oven pojalle, poika tuli sisään ja oli kuin olisi astunut omaan asuntoonsa. Mun oli pakko keittää teetä, että voisin koota itseni ja selvittää tämän kaiken perinpohjaisesti. Samalla kun laitoin kiehuvan veden kahteen mukiin ja teepussit myös, kysyin pojalta, joka pyöri katselemassa mun kämppääni, että mikäs on pojan nimi. Ja vastaus ei enää yllättänyt mua, poika sanoi nimekseen tietysti Jesse. Sattuipa sopivasti, Jessica ja Jesse, muka kloonatut ihmiset, pukahdin ajatukselle ääneen.

Jesse tuli viereeni ja nappasi teemukin käteensä, katsoi mua suoraan silmiin.Suorastaan hypähdin taaksepäin, kun tajusin, että ihan kuin olisin katsonut suoraan peiliini. Nuo silmät, samanlaiset kuin omani, parahdin. Jesse sanoi:
- Kyllä, yhtä keltaiset kuin sun, myös pigmenttivirhe jäi, se musta piste oikean silmän mustuaisen vasemmalla puolella. Pituus, ollaan myös saman pituiset.
- Entäs kädet? kysyin.
- Peukalot samaan suuntaan yhtä paljon vinossa.
- Entä nilkka?
- Samanmuotoinen ja samankokoinen syntymämerkki.
- Uskomatonta! sain huokaistua viimein.

Jesse kertoi, että mut oli pienenä annettu yliopistolliseen kokeeseen, jossa testattiin älyllistä ihmisen kloonausta. Olihan se mahdollista, olinhan ollut adoptiomukula, josta sijaisperheeni huolehti 14-vuotiaaseen asti, kunnes antoi mut lastenkotiin. Sen jälkeen olen ollut yksin, tähän asti, kunnes Jesse tuli ovelleni.

Tutustuin Jesseen päivä päivältä yhä enemmän, pidin siitä komeasta vaaleasta pojasta, en ajatellut kertaakaan, edes pientä hetkeä, että tuo poika on kopio itsestäni. Jessekään ei enää välittänyt muusta kuin meistä. Kaverit tietysti ihmettelivät, että kuka Jesse on ja mistä tunnen sen. Eihän heille voinut kertoa totuutta. Kloonaus oli meidän salaisuutemme.

Parin päivän kuluttua olin ajatellut järjestää allasbileet Matun Majalla, sieltä saa vuokrattua sen altaan, jossa kaikki voitais uida ja kuunnella musiikkia. Olin kertonut asiasta Jesselle ja se parille uudelle kaverille, sana kiersi ja päätettiin jätjestaa Jessen kanssa ne yhdessä, vaikka meidän kunniaksi. Muut tietysti luulivat meitä pariksi, mutta meillä olikin toinen salaisuus. Nyt tiedän, että Jesse on yhtä paljon ihminen kuin mä oon, me ollaan vain samanlaiset, kuitenkin erilaiset.

"Tänään allasbileet klo18. alk. Metun Majalla, terveisin: Jessica & Jesse"

- Noita lappuja on yhteensä 100 kpl, tulostin kopioi ne kahteen kertaan, huokaisin Jesselle, joka otti nipusta suurinpiirtein puolet. Jesse vain sano, että niitä tarvitaankin tuplaten ja hymyili. Niinpä kai, mietiskelin itsekseni ja jaoin lappusia iloisille kasvoille.

Kaikki oli lähes täydellistä, kun kello löi tasan kuusi. Valot, niiden heittimet, musiikki, juomat, naposteltavat, kaikki oli valmiina. Ovet olivat auki ja ensimmäiset juhlijat alkoivat läpytellä sisäpihalle, jossa bileiden keskipiste, allas, oli. Valot kohdistivat altaan täydellisesti, kuin olisi hypännyt taivaaseen. Vesi oli ihanan lämmintä ja ilma sopivan viileää. Taivas oli sinä iltana pilvetön, keskiyöllä näkyivät loisteliaat tähdet - kuin kruunaus bileisiin. Lopulta paikka oli täynnä bikineissä olevia tyttöjä ja hyväkroppaisia poikia hyppimässä altaaseen kuin näyttääseen toisilleen taitojaan.

Jessellä oli myös vientiä, kun kuumat blondit taistelivat tästä adoniksesta, mun kopiosta. Tunsin hieman mustasukkaisuutta Jesseä kohtaan, joitakin tunteita on tällä välin tullut esille, en vain maininnut asiasta Jesselle, pidin itseäni vain hölmönä. Jesse ilmestyi eteeni ja tarjosi mulle vedellä höyrystettyä lime-vodkaa. Se oli Jessen erikoinen, paras tähän asti juomani shotti. Kun tuli hitaan biisin aika, kaikki ketkä seurustelivat, menivät tanssimaan hitaitaan. Mä vaan seurasin kuin mikäkin romantikko, joka oli kerran käytetty ja heitetty sen jälkeen menemään. Dj kuulutti, että seuraa heti perään toinen hidas tanssibiisi, joka laittaa vipinää niihin, jotka havittelevat romantiikkaa tänä iltana! Kun se biisi alkoi, Jesse tuli luokseni.

Yhtäkkiä se tunne, se tuli nyt voimakkaampana kuin koskaan. Kuitenkin se kerran käytetty ja sen jälkeen heitetty menemään, valtasi mut. Laskin katseeni maahan ja jäin tuijottamaan tyhjyyteen. Jesse kohotti päätäni, nosti hennosti kämmenellään leuastani ja katsoi suoraan silmiini, näin omat silmäni, surulliset keltaiset silmät, jossa toisessa on pigmenttivirhe.

Tiesin,  että Jesse tunsi samoin kuin mä. Olin rakastunut. Olin surullinen edelleen, mutta jokin veti mua puoleensa Jessessä. Kysyin Jesseltä:
- Mitä sä tunnet, mitä sä näät?
Komea vaalea poika kuiskasi korvaani:
-  Näen rikotun ja haavoittuneen tytön, tunnen rakkautta sitä kohtaan.

Katsoin keltaisiin silmiin, joista hävisi kaikki se suru ja tilalle tuli onnellisuus. Tunsin hetkeä myöhemmin pehmeät huulet, jotka hohtivat rakkautta. Suojelit mua muilta kloonatuilta, kuten lupasit.