Kihlaus ei ole mikään pikkujuttu saatikka teko, joka täytyy toteuttaa heti, jos paras kaverikin tekee niin. Kihlaus on iso askel ja vakava päätös – siitäkin huolimatta, että sen voi purkaa helposti.

Kahden ihmisen välinen rakkaus on kaunis asia. Suhde vakavoituu ajan myötä, mutta vaikka yhdessä olisikin ihana olla, kannattaa miettiä, onko silti valmis lupaamaan loppuelämänsä toiselle.
Kihlauksen merkitys on valitettavasti unohtunut monilta, ja jotkut eivät tiedä lainkaan, mitä kihlaus tarkoittaa. Lisäksi vaikka haluaisikin viettää koko elämänsä kumppaninsa kanssa yhdessä, voi pohtia, onko kihlautuminen välttämätön juttu juuri sillä hetkellä.

Joskus voi käydä niinkin, että nuoret sitoutuvat hoppu housunpuntissaan eli liian kiireellä. Silloin kihlaudutaan muutaman viikon seurustelun jälkeen, kun toinen vaan tuntuu niin kivalta. Ensimmäisen riidan jälkeen sormukset paiskataankin pusikkoon ja erotaan, kun seurustelu ja kihlaus ei ollutkaan niin hauska juttu. Ja jos ei erota, niin muutaman viikon kuluttua mietitään, mitäs sitten – kihlauduttukin on ja koko ajan haluaisi vain enemmän ja enemmän. Avioliitto on kuitenkin suurimmalle osalle kihlautuvista alaikäisistä todella kaukainen asia. Miksi siis kiirehtiä?

Aina kihlautuvat aikuisetkaan eivät edes aio mennä naimisiin, mutta heille kihlaus on suhteen virallistamista tai luonnollinen siirtymä usean vuoden yhdessäolon jälkeen. Tiukasti määriteltynä kihlautuminen ilman aikeita avioliitosta ei ole kihlautumista lainkaan. Kihlautuminen on kuitenkin vain ja ainoastaan kahden ihmisen välinen asia, jota kukaan tai mikään ei voi oikeaksi todeta tai vääräksi tuomita.

Harva nuoripari on asunut yhdessä ennen sormuksien ostoa. Yhdessä hengaaminen ja seurustelu on eri asia kuin yhdessä eläminen ja näin ollen kihlautuminen muutaman viikon seurustelun jälkeen vaikuttaa monien silmissä valitettavasti liioittelulta. Monet kritisoivat sitä, että kun ennen vaihdettiin luokkasormuksia, nyt vaihdellaan kihlasormuksia.

Täytyy muistaa, että toki myös nuoret voivat olla tosissaan kihlautumisensa suhteen. Kukaan ei voi ennustaa elämää eteenpäin eli tietää varmaksi eroa tai yhdessäpysymistä. Joskus maailma voi tulla kahden ihmisen väliin, vaikka kuinka muuta toivoisi.

Itse lupaukseen ja avioitumisesta sopimiseen (eli varsinaiseen kihlautumiseen) ei tarvita sormusta, vaan sormus ikään kuin kruunaa lupauksen ja on päätöksen konkreettinen ja näkyvä symboli.