Sää oot kännissä, missä mää oon?
Seuraa paljastus, joka tekee minusta heikon altistaen ennakkoluuloille. En ole ollut elämäni aikana minuuttiakaan minkään alkoholijuoman vaikutuksen alaisena, vaikka lapsena erehdyinkin ottamaan kulauksen lasista, jossa ei ollutkaan vettä. Olen täysi-ikäinen, siis otollisimmassa ottokunnossa! Minun täytyy olla uskovainen. Minulla täytyy olla sairaus, ehkä siihen liittyvä lääkitys estää alkoholin käytön. Mitä muuta minun täytyisikään olla, jotta yhteiskuntamme voisi pitää järkevänä sitä, etten määrätietoisesti toisinaan pyri juomaan itseltäni tajua pois, tai rentoutumaan ja juhlistamaan seuraavan aamun krapulaa?
Onneksi Suomessa on mahdotonta välttyä alkoholilta. Lapsuudesta lähtien suhtautumisemme alkoholiin on kehittynyt yhdessä pituuskasvumme ja tietoisuutemme kanssa, kunnes nuoruus saapuu, ja kehitys lakkaa. Olen maistellut erilaisia mietoja alkoholijuomia, jotka oletettavasti ovat makeutensa johdosta nuorten suosiossa. Tiedän juomisesta yllättävän paljon, vaikka en käytä alkoholia samalla tavalla kuin muut. Toiset ovat aloittaneet jo ala-asteikäisinä, toiset vasta lukiossa, mutta lähes kaikkia tuttaviani yhdistää tuo keskiviikkoiltojen ja viikonloppujen leppoisa harrastus. Miksi?
Alkoholin (mielikuva)mainontaa mediassa on paheksuttu, ja se haluttaisiin kieltää kokonaan. Ikään kuin media olisi syypää siihen, että suomalaiset haluavat juoda. Ikään kuin medialla olisi ollut sellaista valtaa meidän vanhempiemme nuoruudessa, ikään kuin sillä olisi sitä nytkään! Mielikuva siitä, että alkoholi liittyy hauskanpitoon, rentoutumiseen (miksei, liittyhän se) on välittynyt meille nuorille jo lapsuudesta lähtien.
Voit väittää vastaan ja sanoa, että teidän suvussanne kyllä ei kukaan ole juonut viiteenkymmeneen vuoteen – mitä epäilen – mutta siltikään se ei poista sitä faktaa, että alkoholi on kiinteä osa suomalaista tunnekulttuuria. Juominen on tapa, se on tottumus, perintö, elämys, pakokeino, vaihtoehtoinen tietoisuuden tila. Se ei ole musta, ei valkoinen, vaan kaikki mahdolliset värit. Niin kuin raha, sitä voi käyttää harkiten tai harkitsemattomasti, eikä sekään aina tuo onnea.
En osaa sanoa, tulenko joskus juomaan itseni humalaan. Jos sen teen, saan kuitenkin olla onnellinen siitä, että päätökseen tai spontaaniin tekoon, johti 18 vuotta kestänyt kriittinen pohdinta ja epäily. Ei tule antaa periksi liian helpolla minkään asian suhteen, ja mikä tärkeintä: viimeisen päätöksen teen aina minä itse.
Kolumnin kirjoitti SinäMinän lukija -Maarit
Seuraa paljastus, joka tekee minusta heikon altistaen ennakkoluuloille. En ole ollut elämäni aikana minuuttiakaan minkään alkoholijuoman vaikutuksen alaisena, vaikka lapsena erehdyinkin ottamaan kulauksen lasista, jossa ei ollutkaan vettä. Olen täysi-ikäinen, siis otollisimmassa ottokunnossa! Minun täytyy olla uskovainen. Minulla täytyy olla sairaus, ehkä siihen liittyvä lääkitys estää alkoholin käytön. Mitä muuta minun täytyisikään olla, jotta yhteiskuntamme voisi pitää järkevänä sitä, etten määrätietoisesti toisinaan pyri juomaan itseltäni tajua pois, tai rentoutumaan ja juhlistamaan seuraavan aamun krapulaa?
Onneksi Suomessa on mahdotonta välttyä alkoholilta. Lapsuudesta lähtien suhtautumisemme alkoholiin on kehittynyt yhdessä pituuskasvumme ja tietoisuutemme kanssa, kunnes nuoruus saapuu, ja kehitys lakkaa. Olen maistellut erilaisia mietoja alkoholijuomia, jotka oletettavasti ovat makeutensa johdosta nuorten suosiossa. Tiedän juomisesta yllättävän paljon, vaikka en käytä alkoholia samalla tavalla kuin muut. Toiset ovat aloittaneet jo ala-asteikäisinä, toiset vasta lukiossa, mutta lähes kaikkia tuttaviani yhdistää tuo keskiviikkoiltojen ja viikonloppujen leppoisa harrastus. Miksi?
Alkoholin (mielikuva)mainontaa mediassa on paheksuttu, ja se haluttaisiin kieltää kokonaan. Ikään kuin media olisi syypää siihen, että suomalaiset haluavat juoda. Ikään kuin medialla olisi ollut sellaista valtaa meidän vanhempiemme nuoruudessa, ikään kuin sillä olisi sitä nytkään! Mielikuva siitä, että alkoholi liittyy hauskanpitoon, rentoutumiseen (miksei, liittyhän se) on välittynyt meille nuorille jo lapsuudesta lähtien.
Voit väittää vastaan ja sanoa, että teidän suvussanne kyllä ei kukaan ole juonut viiteenkymmeneen vuoteen – mitä epäilen – mutta siltikään se ei poista sitä faktaa, että alkoholi on kiinteä osa suomalaista tunnekulttuuria. Juominen on tapa, se on tottumus, perintö, elämys, pakokeino, vaihtoehtoinen tietoisuuden tila. Se ei ole musta, ei valkoinen, vaan kaikki mahdolliset värit. Niin kuin raha, sitä voi käyttää harkiten tai harkitsemattomasti, eikä sekään aina tuo onnea.
En osaa sanoa, tulenko joskus juomaan itseni humalaan. Jos sen teen, saan kuitenkin olla onnellinen siitä, että päätökseen tai spontaaniin tekoon, johti 18 vuotta kestänyt kriittinen pohdinta ja epäily. Ei tule antaa periksi liian helpolla minkään asian suhteen, ja mikä tärkeintä: viimeisen päätöksen teen aina minä itse.
Kolumnin kirjoitti SinäMinän lukija -Maarit