Jälkeenpäin ajatellen olisin tehnyt kaiken toisin. Olisin pysähtynyt miettimään, että mitä tästä hyödyn, minkä takia edes haen julkisuutta ja mitä siitä seuraa. ”Jälkiviisaus paras viisaus”, sanotaan. Itse en oikein vielä tiedä, miten nämä sanat käsittäisin. Tuntuu toivottomalta ajatella, miten yksi haastattelu voi muuttaa kaiken. Elämä muuttuu parissa sekunnissa täysin, kun ymmärtää menettäneensä tärkeimmät ihmiset elämästään. Äitini ei enää voi katsoa minua edes silmiin, isäni ei puhu minulle ja kaikki ystäväni vain katosivat, kun eivät jaksaneet katsoa enää mokailuani. Ja nyt vasta ymmärrän kaiken. Seiskalehden haastattelun jälkeen ymmärsin, mitä olin tehnyt. Olin antanut ihmisille syytä nauraa minulle. Olin häpäissyt itseni ja siinä samalla myös perheeni.
''En kysy säälistä, vain aprikoiden, mutta mitä oikein haet tällä julkisuudella?''
''E-en oikein tiedä, minä vain rakastan julkisuutta.''
''Olenko oikeassa, että olet ajautunut eroon perheestäsi?''
''En halua sotkea perhettäni julkisuuteen, niin on silti tainnut käydä.''
''Aijotko tehdä asialle mitään?''
''Minä ai..''
Silloin pysähdyin, pysähdyin miettimään kaikkea tätä, mitä olin saanut aikaan. Lopputulos oli jotain aivan muuta kuin olin oikeasti toivonut. Olin yksin ja kaiken lisäksi koitin olla kaikkea muuta mitä oikeasti olin. Oikea minäni oli kadonnut, kadonnut jo kauan sitten. Julkisuus muutti minut sellaiseksi, joka en oikeasti halunnut olla. Nyt kaikkien mielestä olen julkisuushakuinen blondi. Kaikki juorulehtien kuvat ja tyhjästä revityt jutut satuttivat minua ja perhettäni. Tämä ei ollut sitä mitä halusin.
Nyt, kun vuosi on kulunut, olen saanut välit perheeseeni kuntoon. Pystyn taas olemaan oma itseni. Kaikki se mitä joskus tein oli kai vain jotain pakonomaista huomionhakua, jolla nyt vain yleensä on huonot seuraukset. Vieläkin jotkut lehdet kirjoitelevat minusta valheita ja se satuttaa. Silti, itsehän minä tämän aiheutin. Luulin, että julkisuus on mahtavaa. Mutta todellisuudessa se on aivan päinvastaista. Aluksi lehdet kirjoittavat positiivisiä juttuja sinusta, mutta pikkuhiljaa jutut käyvät entistäkin henkilökohtaisemmiksi ja loukkaavammiksi. Tajuan sen nyt, julkkismaailma ei ole minua varten. Elämä omana itsenään on paljon tärkeämpää.
