Retorinen ryöstö 2/2004
Asko vierailee Kuopiossa, jossa tapahtuu neidonryöstö ja sankarimme suostuu auttamaan sieppauksen tutkimisessa. Kalakukkokaupungissa Asko toteaa, että koskaan ei kannata uskoa omia silmiään.
Tavallista villimpi pohjola
Sankarimme tapaa pohjoisten tuntureilla vanhan tuttavansa, mutta kaikki naapurimökkien asukkaat eivät ole yhtä ystävällisiä. Pian uhkakuvia ovat esimerkiksi aseet ja tappajakoirat.
Erämaa on täyttä murhaa
Kukkonen eräoppaana Kainuun korvessa. Väripanosammunta johtaa pelkästä kiusallisesta kisailusta varsinaiseen kuka-sen-teki-mysteeriin, eikä metsästä poispääsy ole heti näköpiirissä...
Vain motiivi puuttuu
Kukkonen on asioilla Etelä-Suomessa, kun hän sotkeutuu jälleen johonkin mistä kannattaisi pysyä erossa. Niin rosvot kuin eräs tunnettu komisario Kononenkin ovat hänen kimpussaan.
Keino pyhittää tarkoituksen, Kukkonen 4/2008
Vanha tuttava pelkää tietovuoroa pikkufirmassaan ja tarvitsee Askon apua. On pelättävissä, että suureksi aiottu innovaatio karkaisi isompien poikien käsiin ja patentit jäisivät hakemusasteelle. Akselilla Karttula-Kuopio-Suonenjoki liikkuva tarina päättyy Kallaveden rantaan, jossa omat koirat purevat.
Kasuri miehineen salakuljetti savukkeita ja viinaa itänaapureidemme puolelta. Kukkosen mielestä se ei ole kovin suuri synti. Kukkonen tapasi Kasurisen Espoon keskustassa. Kasurinen oli tanakka ja harmahtavahiuksinen kauppamies, yleensä aina hyväntuulinen. Kasuri kävi kuuttakymppiä iältään, mutta ajoi yleensä sataakahtakymppiä autollaan. Nyt vauhti oli hieman hukassa! Kasurilla oli karmeaa kerrottavaa ja siihen liittyvä toimeksianto Kukkoselle. Kun virallinen virkavalta ei kykene, uskalla tai ei voi toimia, vaikka miehinen järki sanoisi toisin, astuu Kukkonen kuvioihin ja luo omat lakinsa hakiessaan oikeutta heikommille. Kun Kukkonen kurittaa, siinä ei vitsaa säästetä ja virkavaltakin on olevinaan tietämätön: "Ne on niitä Kukkos-juttuja! Kukkonen kurittaa karhun ja karhun paskoja löytyy parhailta marjamailta." Totta vai tarua! Sama se! Kukkosia saisi olla enemmänkin!
Kukkonen ja kostaja
Kekkosen ajalta
3/2009
Millä tahansa asteikolla mitattuna asiat olivat päin helvettiä, ajattelin kun tuijotin veneen laitaan kiinnitettyä pommia, jonka kapea laukaisunaru oli juuri katkennut.”
Kun Kukkonen alkaa muistella, kuinka moni entinen vihamies haluaisi hänet hengiltä, vastuu on aina kuulijalla ja lukijalla. Tappaja on kintereillä ja jotakin on keksittävä. Muutaman etapin kautta suoritettu matka tuo muistoja menneiltä vuosilta, mutta menneet vuodet eivät olleet sen parempia kuin uudetkaan. Kosmisesta munasta syntyneelle Askolle on lievä järkytys, kun hän alkaa muistaa, ettei hän nostalgisella 1970-luvulla ollutkaan niin mukava ja lupsakka kaveri jollaisena häntä tänä päivänä pidetään.
Liian hienoille cocktailkutsuille päädyttyään Asko joutuu hyväksymään sen, että menevät hänelläkin joskus pasmat sekaisin.
Matkahuollon baarissa Kukkonen joutuu Marlon Brandon tilanteeseen elokuvasta Hurjapäät:
- Kah kuulej, Kukkonen. Onko jottain jota vastaan sie kapinoit? ukko kysyi.
- Kah mittee sinulla olis? esitin vastakysymyksen Marlon Brando -imitaatiolla.
